Kuinka jyrkkä on loiva?

Puhuttaessa rampeista pohditaan usein sitä, mikä olisi sopiva nousukulma ja rampin pituus. Tyypillinen kysymys on se, eikö esim. katukuvassa näkyviä, portaiden päälle asennettavia lastenvaunuramppeja voisi asentaa myös rintamamiestaloihin rollaattori- tai pyörätuolirampeiksi. Kysymyksen takana lienee ajatus siitä, että pieni ramppi istuisi paremmin rakennuksen julkisivuun eikä näkyisi niin selvästi esim. naapuriin. Kysymys on ymmärrettävä, mutta turvallisuuden nimissä on todettava, että liian lyhyttä ja jyrkkää ramppia ei pidä asentaa.

Ylipäätään rampin kaltevuudesta/nousukulmasta ja riittävästä pituudesta on erilaisia mielipiteitä ja ohjeistuksia. Siksi onkin ehkä hyvä hieman avata tätä termistöä.

Rampin pituuden määrittelyyn liittyviä tekijöitä

Korkoero
= rampin maaluiskan pään ja lähtötason välinen korkeusero

Nousukulma
= korkeuseron suhde vaakasuoraan matkaan

Seuraavassa esimerkkejä korkoeroista ja erilaisista nousukulmista:

kaltevuuselementtiramppi

Huomioitavaa:

  • Taulukossa annetut metrimäärät ovat laskevaa ramppia.
  • Mikäli ramppi on pidempi kuin 6 m, on rampin keskivaiheille asennettava lepotaso.
  • Koskaan ei pitäisi ylittää 20 %:n nousukulmaa!

 

Seuraavassa kaava, jos halutaan laskea rampin pituuksia muilla korkoeroilla:

korkoero (cm) ÷ nousukulma (%) = tarvittavan rampin pituus

Esimerkiksi 75 cm:n korkoero:
75 ÷ 8 = 9,37 eli tarvitaan n. 9,4 m laskevaa ramppia.

elementtiramppi

Rampin mitoitus uudisrakentamisessa

Uudiskohteissa on nykyään jo suunnitteluvaiheessa huomioitu esteettömyyteen liittyvät asiat melko hyvin. Näin helpotetaan erilaisten käyttäjäryhmien liikkumista ja toimimista rakennetussa ympäristössä. Äidit lastenvaunuineen, rollaattorin käyttäjät ja muutoin liikuntarajoitteiset henkilöt saavat helpotusta ja turvaa liikkumiseensa.

Uudiskohteissa on määritelty rampin kaltevuussuhteeksi 1:12 eli 10 cm:n korkoero edellyttää vähintään 120 cm:n ramppia. Tämän laskutavan mukaan esimerkiksi 0,5 metrin korkoero vaatii 6 metrin laskevaa ramppia, ja myös lepotason, joka tarjoaa turvallisen paikan pysähtymiselle ja levähtämiselle.

Uudiskohteiden ja julkisten tilojen mitoitusohjeet perustuvat siihen, että käyttäjille pyritään luomaan mahdollisimman tasavertaiset edellytykset itsenäiseen toimintaan. Ramppien on oltava riittävän loivia sellaisillekin henkilöille, jotka itse kelaavat pyörätuolia ja/tai saavat apua liikkumiseen vain vähän. Vaatimukset saattavat tuntua turhan tiukoilta tilanteissa, joissa rampin käyttäjä saa huomattavaa apua liikkumiseensa (avustaja/moottoroidut apuvälineet) ja pärjäisi jyrkemmälläkin rampilla. Toki kulkeminen on aina helpompaa loivemmalla rampilla, mutta joskus esim. tilanpuutteen vuoksi olisi perusteltua asentaa määräyksiä jyrkempi ramppi.

Rampin mitoitus saneerauskohteissa

Määräysten mukaisen nousukulman saavuttaminen muuttuu huomattavasti haasteellisemmaksi, kun ryhdytään järjestämään kulkua vaikkapa rivi- tai kerrostaloon, jossa korkoero saattaa olla vain 50–70 cm, mutta sopivaa paikkaa rampille ei tahdo löytyä.

Haaste: Pelastustiet
Usein rakennuksen edessä on pelastustie, jota ei saa tukkia. Ramppia pitäisi tilan puutteen vuoksi lyhentää, ilman että rampista tulee liian jyrkkä.

Ratkaisu:
Hyödynnetään monimuotoisia ramppielementtejä ja käännetään ramppi 90 asteen kulmaan tai U-muotoon. Ja näin saadaan pituutta pienempään tilaan.

Haaste: Yksityisyys
Vaikka ymmärrystä ja hyväksyntää esteettömyydelle löytyisikin, ei kukaan ilahdu suunnitelmasta, jossa ramppi asennetaan oman ikkunan alle ja vieläpä korkeudelle, josta näkee suoraan sisälle.

Ratkaisu:
Rakennetaan esimerkiksi U-muotoinen ramppi tai lyhennetään ramppia, jos mahdollista.

Haaste: Kiinteistön huoltotyöt
Rampin suunnittelussa on hyvä huomioida myös se, ettei ramppi ole este kiinteistön pakollisille huoltotöille, esim. lumitöille.

Ratkaisu:
Valitaan ramppiratkaisu, joka ei ole esim. lumitraktorin kulkuväylällä. Tämä voi johtaa rampin lyhentämiseen ja jyrkentämiseen. Lyhyet minirampit voidaan varustaa myös saranoilla, jolloin ramppi voidaan nostaa pystyyn pois huoltotöiden tieltä.

Rampin asennuksessa huomioitavaa

Toimitamme ja asennamme rampit yhdessä sovitun suunnitelman mukaisesti hyvää asennustapaa noudattaen. Kunnioitamme asiakkaan kotia ja omaisuutta.

1. Omilla työmaillamme noudatamme 10 % sääntöä, mikä tarkoittaa sitä, että alustavan suunnittelun pohjana käytämme kaltevuussuhdetta 1:10. Eli karkeasti arvioiden 1 metrin korkoero vaatii 10 metriä laskevaa ramppia. Lopullisen rampin pituus määräytyy aina tarkemmassa, asennuskohteessa suoritettavassa mittauksessa.

2. Hyödynnämme kuntoutusalan ammattilaisten apua/lausuntoja. Huomioimme asiakkaan yksilöllisen elämäntilanteen ja omatoimisen liikuntakyvyn.

3. Asiakkaan tapaaminen mittausvaiheessa on tärkeää. Asiakkaalla on oikeus tietää tarkasti, millainen ratkaisu hänelle ollaan asentamassa.

4. Rampin pituuteen ja asennuksen kokoonpanoon vaikuttaa merkittävästi myös se, käyttääkö asiakas ramppia päivittäin itsenäisesti vai harvemmin ja yhdessä avustajan kanssa.

  • Mikäli asiakas liikkuu aina avustajan kanssa, voidaan kohteeseen valita hieman suosituksia lyhyempi ja jyrkempi ramppi, kunhan huomioidaan rampin pituutta rajoittavat seikat sekä ympäristön asettamat vaatimukset.
  • Avustajaa käytettäessäkin nousukulmalla on rajansa, sillä liian jyrkkä ramppi muodostuu turvariskiksi. Esimerkiksi 1 metrin korkoeroon ei tulisi asentaa alle 5–6 metrin ramppia.

5. Käytännössä joudumme tekemään myös kompromisseja eikä aiemmin mainittuja nousukulmia aina kyetä toteuttamaan. Asennuskohteen maasto saattaa aiheuttaa poikkeamia suositusten mukaisiin jyrkkyyksiin. Mutta turvallisuus on aina etusijalla – siitä emme tingi!

6. Toisaalta asennamme myös määräyksiä loivempia ramppeja, mikäli se auttaa asiakasta liikkumaan itsenäisesti rampilla.

Turvallisuus Nro 1!

Nousukulman lisäksi rampeissa on muitakin turvallisuuteen liittyviä teknisiä seikkoja, jotka on syytä huomioida suunnittelussa ja asennuksessa.

1. Kulkupinta

Rampin kulkupinta ei saa olla liukas! Suomen sääolosuhteissa esimerkiksi tasainen puu-, vaneri- tai metallipinta muodostavat liukastumis- ja kaatumisriskin. Itse kelaavalle jarrutus alaspäin liikuttaessa vaikeutuu ja ylöskelaaminen saattaa olla jopa mahdotonta märkien lehtien tai lumen ja jään vuoksi. Turvallinen kulkupinta on karkea ja mieluiten sellainen, että lumi ja jää pääsevät rampin läpi.

2. Kaiteet

Kaiteet koetaan usein tarpeettomaksi tai jopa kosmeettiseksi haitaksi. Niiden päätarkoitus on kuitenkin taata turvallinen liikkuminen rampilla. Henkilön, joka liikkuu sähköpyörätuolilla ja jonka pään liikkeet ovat rajalliset, on helpompi ohjata apuvälinettään, kun kaiteet ovat molemmilla puolilla ja nähtävillä.

Kerrostaloissa kaiteiden toisena tarkoituksena on helpottaa rampin havaitsemista. Jos rampissa on vain matalat luistosuojat reunoilla, on vaarana, että muut asukkaat kompastuvat ramppiin, varsinkin pimeällä.

Kaiteista on hyötyä myös itse kelaaville henkilöille. Kaiteista käsin vetämällä voi helpottaa rampilla liikkumistaan, mikäli käsien kunto sallii sen.

Määräys, kokemus vai maalaisjärki?

Näihin nousukulma-asioihin ei ole yhtä oikeaa vastausta. Käyttäjän tarpeet ja toimintaedellytykset sekä asennuskohteen erityispiirteet luovat lähtökohdan, johon haetaan ratkaisua erilaisilla tuoteratkaisuilla turvallisuus- ja viranomaisohjeita noudattaen. Kannattaa hyödyntää muiden hyviä kokemuksia ja kysyä asiantuntijoilta neuvoa.

Mainokset