Maalaisjärki, huhuu….!!

Rakennetussa ympäristössä liikuttaessa sekä lehtiä ja nettiä lukiessa näkee ja löytää kaikkea hyödyllistä, ja mielenkiintoista – mutta joskus on ihan pakko myös kysyä, onko tässä mitään järkeä?! Edempänä muutama kuva ramppiratkaisuista, joita olisi kannattanut miettiä edes sekunti pidempään ennen toteutusta.

www-maailma on pullollaan faktaa ja fiktiota, myös rampeista. Erilaiset yhteisöt ja alan toimijat tuottavat laadukasta aineistoa ja ohjeita esim. ramppien suunnitteluun. Meidänkin kotisivuillamme on laskuri, jolla voi hahmottaa omaan asennuskohteeseen tarvittavan rampin pituutta ja kokoonpanoa.

Mutta valitettavasti fiktio vie välillä voiton…. vai mitä sanotte alla olevan rampin jyrkkyydestä… viimeksi olen tällaista nähnyt Linnanmäen Vekkulatalossa…

Tämän rampin käyttämiseen tarvittaisiin melkoiset käsivoimat!Jos omille kotirappusille ei tällaista huvipuistoviritystä halua, niin miten voisi välttää pahimmat sudenkuopat ulkotilojen kiinteitä ramppeja suunnitellessa?

Kuva: tämän rampin käyttö edellyttää melkoisia käsivoimia!?

 

 

Seuraavassa 5 faktaa, joiden avulla voi välttää pahimmat virheet ja vaaran paikat.

1 KULKUPINTA

Kulkupinnan on oltava luistamaton.

Käytännössä luistamattomuus on ulkorampin tärkein ominaisuus. Puusta tai vanerista valmistettu ramppi on aina liukas, tietää myös nimimerkki: jään ja syksyisten lehtien liukastamalla puuterassilla liukastunut. Painekyllästetystä puusta rakennettua ramppia ei voi tarpeen loppumisen jälkeen edes polttaa, vaan se on vietävä kierrätyspisteeseen. Kaatumisista aiheutuneiden vastuukysymysten takia monet kunnat ovat kieltäneet puun tai vanerin käyttämisen ramppien kulkupintoina. Puu ja vaneri eivät kuulu nykyaikaiseen ramppirakentamiseen!

Toisaalta, kaikki metalliluiskatkaan eivät aina ole turvallisia. Kulkupinnan on oltava sellainen, että siinä muodostuu kitkaa pyörän tai kengän pohjan alla. Mikäli metallisen elementin kulkupinta on sileä tai muuten liian tasainen, ei se muodosta tarvittavaa kitkaa. Toimiva ratkaisu on esimerkiksi silmukkapinta, jossa kustakin ”silmästä” nousee pinnan yläpuolelle ”kitkalenkki”. Rakenne toimii myös talvella. Tämä ominaisuus löytyy esimerkiksi Trident-ramppijärjestelmästä, joka on alun perinkin suunniteltu vain apuvälinekäyttöön, ei esimerkiksi teollisuuden huoltosilloiksi. Tridentin pinta ei ole liukas talvellakaan.

 

Kuva: luistamaton silmukkapinta

 

Usein virheellisiin materiaalivalintoihin löytyy syy kustannuskysymyksistä. Toivoisinkin, että ramppia suunnittelevat tahot muistaisivat, että hankintahinnaltaan kalliimmat metalliset järjestelmät voi aina kierrättää uuteen kohteeseen/asiakkaalle ja siten saada osan omista kustannuksista takaisin – ja omalta osaltaan toteuttaa näin kestävän kehityksen periaatteita.

2 NOUSUKULMA

Uusissa rakennuskohteissa rampin nousukulma saa maksimissaan olla 8 %. Esimerkiksi 50 cm korkoerolla rampin pituus on silloin minimissään 6,25 m – siis kuusi metriä ja 25 senttimetriä.

Ohje ei koske sellaisia saneerauskohteita, kuten Vammaispalvelulain mukaisia muutostöitä vanhoihin kiinteistöihin, joissa määräysten noudattaminen ei ole pihan koon yms. seikan vuoksi mahdollista. Maalaisjärkeä saa ja pitää käyttää – paras ratkaisu löydetään moniammatillisena kompromissina asiakkaan tilanne ja tarpeet huomioiden. Ohjetta jyrkempikin ramppi on usein parempi kuin ei mitään, kunhan turvallisuudesta ei tingitä.

Toisaalta, olemme toimittaneet myös vain 5-6 % nousukulman ramppeja, koska se on ollut ehdoton maksimi, jonka käyttämiseen asiakkaan voimat ovat riittäneet.

Tilapäiskäytössä nousukulma voi toki olla jopa 20 % (30 cm korkoero, rampin pituus 1,5 m). Mutta sitä jyrkemmällä rampilla pyörätuolilla liikkuminen on hankalaa, ellei jopa mahdotonta. Korostan vielä, että tällaiset jyrkkyydet tulevat kyseeseen vain muutamien kymmenien senttien korkoeroissa ja käytettäessä siirrettäviä ramppeja.

Mikäli asiakkaan käytössä on sähköisiä apuvälineitä, on suunnittelussa hyvä huomioida myös sähköisten liikkumisvälineiden valmistajien suositukset niistä maksimikulmista, joilla laitteita saa käyttää.

Jos asennettava ramppi on kovin pitkä, on siinä oltava lepotasot vähintään 6 metrin välein. Rampin ei tarvitse olla suora. Esimerkiksi metrin korkoeroissa pyritään rakentamaan U-muotoinen ramppi, koska sen vaatima asennustila on pienempi. Alle 90 asteen kääntymisiin on olemassa valmiita 22 ja 44 asteen kulmapaloja.

3 RAMPIN LEVEYS

Rampin leveys on minimissään 1 metri. Kouluihin ja muihin julkisiin kohteisiin, joissa on paljon sekä pyörätuolilla että kävellen kulkevia henkilöitä, suosittelen 1,3 m leveää ramppia.

4 KAITEET

Kaiteista ei ole annettu tarkkoja määräyksiä, mutta yleisten rakennusohjeiden mukaan yli 50 cm korkoero edellyttää kaiteen asentamista, esim. portaikkoihin. Käytännössä kaiteet kannattaisi asentaa matalampiinkin korkoihin, koska ne lisäävät käyttöturvallisuutta, etenkin rollaattorilla liikuttaessa.

 

 

 

 

 

Kuva: Näkemykset turvallisuudesta eivät aina kohtaa.

 

Kouluissa ja päiväkodeissa noudatetaan kaiteiden osalta myös ns. 10 cm sääntöä eli kaiteissa pystyrakenteiden väli ei saa ylittää 10 cm, jotta lapset eivät saa työnnettyä päätään kaiteiden väliin. Sama sääntö koskee myös tavallisia porraskaiteita.

5 REUNASUOJAT

Matalissa korkoeroissa, joissa kaidetta ei vaadita, kannattaa ramppiin asentaa kuitenkin reunasuojat estämään ulosajot rampilta.

Sähköpyörätuoli painaa koosta ja varusteista riippuen 100–150 kg ja on selvää, että ajautuminen ulos rampilta olisi vaaraksi käyttäjälle. Reunasuojan on oltava sellainen, ettei pyörätuoli pysty ”kiipeämään” reunan yli. Muutaman sentin korkuinen lista ei ole riittävä suoja.

Kerrostalokohteissa kaiteet ovat reunasuojaa parempi vaihtoehto. Esimerkiksi pimeällä liikuttaessa talossa vierailevat henkilöt eivät tiedä eivätkä ehkä huomaa reunasuojia ja saattavat kompastua niihin.

NÄENNÄISESTI HYVÄ!

Ramppikokonaisuus voi ensinäkemältä vaikuttaa ihan hyvältä ja säädösten mukaiselta – kaiteet ja nousukulmakin on kunnossa, mutta tarkempi tutkailu paljastaa, että asennusvirheen vuoksi ylätasolla tai maahan tultaessa ramppi muodostaa muutaman senttimetrin kynnyksen, josta ei ainakaan käsin kelattaessa selvitä. Näin ramppitoteutus muuttuu hukkainvestoinniksi. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja huolellinen asennus on MUST!

Kuvassa on hyvinkin tyypillinen puuramppi. Jos tällaista ramppia haluaisi kehittää turvallisemmaksi, voisi esim. vaihtaa kulkupinnan luistamattomaan silmukkaverkkoon, asentaa ramppiin kaiteet ja alkupäähän maaluiskan, pidentää ramppia ja siten loiventaa nousukulmaa.

 

Liikkuessani eri puolilla maata olen huomannut, että yleisin ongelma on kuitenkin nousukulma. Kustannus- ja tilarajoitteista johtuen ramppeja rakennetaan liian lyhyiksi – näyttää hyvältä, mutta käyttäjän voimat eivät riitä tasolla turvallisesti kelaamiseen.

Myös rautatieasemilla näkee edelleen portaiden päälle asennettuja kouruja, jotka on tarkoitettu kevyille lastenvaunuille ja pyörillä varustetuille matkalaukuille. Monet mieltävät ne pyörätuoliluiskiksi, vaikka ne EIVÄT sitä todellakaan ole. Onneksi useimmille asemille on perusparannusten ja uudistusten yhteydessä rakennettu hissejä. Myös kotioloissa, jos korkoero on yli 1 m ja piha kovin pieni, saattaa hissi olla ainoa toimiva ratkaisu.

Olipa ratkaisu sitten ramppi tai hissi, kannattaa suunnitteluun panostaa ja antaa asennus valtuutettujen asentajien tehtäväksi. Kerralla oikein tehtynä säästetään kokonaiskustannuksissa.

JOSKUS TEKIS RAMPIN JA TOISINAAN SITTEN TAAS EI …

Puhuttaessa yleensä esteettömyydestä ja rampeista on huomioitavaa, että vanhemmassa rakennuskannassa esteettömyys ei ole itsestäänselvyys. Vaikka sotien jälkeen Suomessakin oli paljon liikkumisvaikeuksista kärsiviä, ei rakennussuunnittelussa asiaa vielä silloin tunnistettu. Nykyään tietoisuus on lisääntynyt ja esteettömien sisäänkäyntien merkitys ymmärretään ja niitä lisätään saneeraussuunnitelmiin.

Joskus näihin vanhempiin taloihin on todella haastavaa toteuttaa toimiva esteetön sisäänkäynti. Tämä koskee erityisesti kaupunkikeskustojen kivijalkamyymälöitä, kahviloita jne. Ongelmaksi muodostuu mm. se, että jalkakäytävät ovat yleensä kaupungin hallinnassa – ja lupaa rampille ei myönnetä. Eli toinen viranomainen edellyttää ramppia, mutta toinen ei sitä anna tehdä. Jossain kunnissa linja on kuitenkin tiukka – ellei esteettömyys toteudu, ei yritystilaa saa avata. Tämä johtaa tilanteisiin, joissa yrittäjä joutuu hankkimaan rampin/luiskat, jotka eivät kuitenkaan käytännössä toimi. Säädösten täyttämiseksi yrittäjä on siis pakotettu hukkainvestointiin. Ymmärrettävästi tämä aiheuttaa turhautumista. Toivottavasti viranomaisyhteistyöhön kiinnitetään jatkossa enemmän huomiota – täkkiään jatkava hölmöläinenkin tunnistaisi tämän epäkohdan.

Samankaltainen pattitilanne on havaittavissa vanhojen kaupunginosien hissittömissä taloissa. Toisaalta yhteiskunta kannustaa vanhuksia itsenäiseen kotona asumiseen – ja hissin rakentaminen olisi oleellinen edellytys tämän tavoitteen saavuttamiselle. Toisaalta museovirasto kieltää hissin rakentamisen! Siis hissi vai ei….

PALJON HYVÄÄKIN!

Onneksi ympärillämme on paljon myös turvallisia ja aidosti käyttäjien ehdoilla toteutettuja ramppeja. Tarvittaessa saat oman kuntasi vammaispalvelusta vinkkejä alueen luotettavista apuvälinetoimittajista.

image6

image7

image8

 

 

 

 

Helsinki kaikille -projektissa on tuotettu esite, joka käsittelee näitä samoja teemoja. 

 

 

Tätä kirjoittaessani talousnäkymät ovat jo virallisenkin tiedon mukaan kohentumassa, vihdoinkin. Nousukaudella esteettömyyshankkeille ja kodinmuutostöille löytyy helpommin rahoitusta. Monen synkän talousvuoden jälkeen olisi todella toivottavaa, että hankkeet saisivat jälleen tuulta siipiensä alle ja tarvitsijat toimivia, turvallisia ja kustannustehokkaita apuvälineitä.

Näillä mietteillä…

xmas

 

Mainokset