Joulun aikaa

Ikäihmiset sanovat aina, että aika tuntuu iän myötä kuluvan nopeammin ja nopeammin.
Nyt kun itse lähestyn tuota ikäkautta, olen jo huomannut saman ilmiön. Viime joulu oli
vasta äsken ja taas se on käsillä. Samalla tavalla käynee ensi joulunkin kanssa – pääsiäinen, vappu, juhannus, hiukan syksyä, itsenäisyyspäivä ja sitten taas joulu.

Tässä vaiheessa vuotta tulee pakostakin katsottua taaksepäin. Takana on valtakunnan taloudessa jo kolmas vaikea vuosi eikä parempaa ole näköpiirissä. Meille tavallisille ihmisille kulunut vuosi on ollut vaihteleva – joillekin se on ollut erinomainen, mutta toisille vielä huonompi kuin edellinen. Yritykset, kunnat ja sairaanhoitopiirit ovat kokeneet saman kohtalon.

Oikeudenmukaisten säästö- ja sopeuttamistoimien löytäminen on ollut vaikeaa. Ja tänä jouluna ajatukseni ovat erityisesti niiden lapsiperheiden luona, joissa on erityislapsia. Aiemmin yhteiskunnan rahatilanne ei ole heti vaikuttanut erityisperheiden tukiin ja avustustoimiin. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että säästötoimet ovat kohdentuneet juuri näihin muutenkin jo vaikeassa asemassa oleviin perheisiin.

Käsittämätöntä kyllä, karsinnan kohteeksi ovat joutuneet mm. niin tärkeät, ennaltaehkäisevät toimet kuten henkilökohtaiset avustajat ja kouluavustajat. Myös perheille kohdistettuja tukitoimia, kuten kotiapua, on ajettu alas tai ne on jätetty vapaaehtoistoiminnan varaan. Ja seurauksista olemme saaneet lukea lehdistä lähes viikoittain.

Merkillistä näissä päätöksissä on ollut se, että saavutetut säästöt ovat olleet pieniä verrattuna säästötoimiin, joita riippumattomat talousasiantuntijat olisivat suositelleet. Ja mikä hulluinta, säästöt näyttävät päinvastoin lisäävän kuluja moninkertaisesti toisaalla. Demokratia ei tunnu toimivan niukan rahan aikana. Valtio ja kunnat hakevat säästöjä käyttömenoista, mikä vääjäämättä vähentää annettavan avun määrää kaikilta tarvitsijoilta. Elämää helpottavan apuvälineen tai henkilökohtaisen avustajan saaminen ei ole itsestäänselvyys. Vammasta tai ikääntymisestä riippumaton tasavertaisuus on kaunis, mutta haasteellinen tavoite tässä taloudellisessa ja arvoiltaan häilyvässä tilanteessa.

Mutta en haluaisi näin joulun alla vaipua synkkyyteen. Uskon muutoksen mahdollisuuteen, uuden kehittämiseen. Uskon myös siihen, että voimme vaikuttaa asioihin ja tehdä maailmasta edes vähän paremman paikan elää ja olla. Monissa erityisperheissä tarvitaan innovatiivisuutta, kun vuosi 2015 tuo mukanaan aivan uusia haasteita. Voisitko Sinä katsoa ympärillesi, josko lähelläsi olisi perhe tai henkilö, joka tarvitsisi apua tai kannustusta. Aina ei ole kysymys suurista rahoista vaan ajasta, seurasta tai läsnäolosta. Olen itse sitoutunut tähän ajatukseen ja aion toimia juuri näin. Ehkäpä jatkossa voimme jakaa näitä auttamisen ja kohtaamisen tarinoita täällä blogissamme.

Kiitämme kaikkia lukijoita, asiakkaitamme ja yhteistyökumppaneitamme kuluneesta vuodesta. Erityiset onnittelut lähetämme Tampereelle Malike-keskukseen, jonka toiminta erityisperheiden hyväksi on jälleen saanut laajempaakin tunnustusta ja mm. ylimääräisen määrärahan toimintavälineiden uusimiseen.

Rauhallista Joulua ja Parempaa Uutta Vuotta 2015!

EN-tiimi

OMA KOTI KULLAN KALLIS

KOTI – paras paikka maailmassa! Elämänkaaren aikana tilanteet kuitenkin muuttuvat ja kohtaamme ehkä hetken, jolloin kotona asuminen ei ole enää mahdollista ilman ulkopuolista tukea ja apua. Joudumme silloin valinnan eteen – laitoshoitoon vai kodin muuntaminen niin, että elämä kotona voi jatkua?

Vammaispalvelulaki kotihoidon mahdollistajana nyt ja tulevaisuudessa

Lakia uudistettiin viimeksi vuonna 1988, jolloin nykyisenmuotoinen toiminta mm. asunnon muutostöissä löysi lopullisen paikkansa sosiaalilainsäädännössä. Uudistetussa laissa määriteltiin tarkemmin edellytykset erilaisille tuki- ja avustustoimille. Esimerkiksi asunnon muutostyöt kuuluvat subjektiivisen oikeuden piiriin, kunhan laissa mainitut ehdot toteutuvat ja asiakas täyttää laissa ja asetuksessa määritellyt myöntämiskriteerit. Näin ollen asunnon muutostöitä ei voida kieltää asiakkaalta määrärahan puutteeseen vedoten.

Voimassa olevassa laissa on lueteltu paljonkin erilaisia etuuksia ja oikeuksia, mutta lisääntyneet valitukset ja oikaisuvaatimukset kertonevat siitä, että tarkentamisen varaa on ja lain uudelleen kirjoittaminen tarpeen.

Nyt lakia ollaan uudistamassa vastaamaan paremmin nykypäivän tilanteita. Ja kyllähän maailma ja yhteiskuntamme onkin kovin erilainen kuin vuonna 1988. Tärkeätä olisi, että uudessa laissa määriteltäisiin yksityiskohtaisemmin eri asiakasryhmien erityispiirteet. Ikärakenteen muuttuessa myös lainsäätäjä joutunee paremmin huolehtimaan ikääntyvän väestönosan tarpeista ja määrittelemään tarpeet ja annettavan avun ja hoivan tason tarkemmin kuin se nykyisin on tehty. Näin uudistettu laki toimisi apuna ja ohjenuorana niin päättäville sosiaaliviranomaisille kuin asiakkaillekin ja vähennettäisiin tulkinnanvaraisuuksia ja tarpeettomia oikeudenistuntoja.

Valtion ja kuntien linjaukset

Laitoshoidon vähentäminen on ollut johtavana ohjenuorana jo vuosia sosiaali- ja terveyshuollon strategioissa. Ja kunnat ovatkin tehneet paljon käytännön linjamuutoksia siten, että vanhempia, huonokuntoisia laitoksia on suljettu ja asiakkaita siirretty joko pienempiin yksiköihin tai kotihoidon piiriin, kunkin yksilöllisen tilanteen mukaan. Asiakkaan avun tarve voi olla hyvinkin suuri ja tässä haasteellisessa taloudellisessa tilanteessa omassa tai pienkodissa toteutettuna hyvä hoito asettaa palvelun järjestäjälle ja hoitohenkilöstölle erityisvaatimuksia.

Paineet kuntien kotihoidossa ovatkin nousseet ja henkilöstö joutuu toimimaan kellontarkasti ehtiäkseen hoitamaan päivittäiset asiakaskäynnit ja rutiinit. Aikaa ei tahdo riittää ”sosiaaliseen kanssakäymiseen”, esimerkiksi asiakkaan luona vietettyihin kahvihetkiin, joiden aikana paremmin pystyttäisiin seuraamaan asiakkaan terveydentilaa ja siinä ehkä tapahtuvia muutoksia. Tilanne on kärjistynyt vanhusten hoidossa, jonka ongelmista saamme valitettavasti lukea lehdistä harva se päivä.

Onko vanhuus vamma?

Vanhuus on lainsäädännöllinen ja määritelmällinen haaste. Päästäkseen helpommin palveluverkon turvaan tarvitsee vanhus diagnoosin, johon erilaiset avustamistoimet sitten pohjautuvat. Vanhuutta ei kuitenkaan katsota sairaudeksi, saati vammaksi, ja joissakin kunnissa on pyritty saamaan säästöjä aikaan hiukan kyseenalaisinkin keinoin tähän vedoten. Toivon mukaan nyt uudistettava lainsäädäntö tuo tähänkin epäkohtaan tarkennusta.

Laitos vai koti?

Ottamatta kantaa laitoshoidon ja kotihoidon laatuun tai eroavaisuuksiin, väitän että

• tulevaisuudessa palvelutalopaikkoja ei riitä kaikille
• laitoshoidon kustannukset ovat pidemmällä aikavälillä suuremmat kuin keskimäärin kodeissa tehdyt muutostyöt
• kotona asuminen kannustaa omatoimisuuteen ja itsenäisyyteen.

Yli 75 % ikäihmisistä asuu kotona vielä yli 80-vuotiaina. Ja mitä pidempään kuntalaiset pystyvät asumaan kotona, sitä edullisempaa se on kuntataloudelle. Ja kukapa haluaisi muuttaa pois kotoaan! Osalla meistä vain ei ole valinnan mahdollisuutta. Kaukana asuvat sukulaiset tai vamman laatu on yleinen syy laitoshoitoon siirtymiselle. Edesauttaakseen kotona asumista kunta voi tukea kodin muutostöitä, joiden kustannukset vaihtelevat luonnollisestikin tilanteesta ja kohteesta riippuen. Muutaman tukikahvan asentaminen ja kynnysten poistaminen/luiskaaminen on aina kannattava investointi kunnalle ja sillä pystytään helposti pidentämään henkilön itsenäistä kotona asumisaikaa.

Mutta myös mittavammat muutostyöt maksavat itsensä pian takaisin, kahdella eri tavalla:

1. asiakkaan kotona asumisen aika pitenee
2. tehdyt muutostyöt hyödyttävät useita eri henkilöitä, kun esim. kunnan tai kaupungin vuokra-asuntoihin tehdyt muutostyöt (ammeen poistot, tukikahvat jne.) jäävät huoneistoon asukkaan vaihtuessa ja ovat valmiina seuraavaa erityistarpeita omaavaa asukasta varten.

Omaishoitajien rooli hyvässä hoidossa

Merkittävän osan kotihoitovastuusta kantavat omaishoitajat, joiden osuus kasvaa koko ajan ja joiden jaksamiseen on nyttemmin onneksi kiinnitetty huomiota. Mielestäni omaishoitajien panos säästää niin paljon yhteiskunnan varoja, että omaishoidon korvausta pitäisi ehdottomasti korottaa, varsinkin sellaisten henkilöiden osalta, joille ei ole kertynyt muuta palkkatuloa eläkettä varten.

Omaishoitajien joukko on moninainen – pyyteetöntä hoitotyötä tekevät ikäihmiset, työikäiset lapset ja lapsenlapset, erityislapsiperheiden äidit ja isät, muut sukulaiset sekä naapurit ja ystävät, jotka haluavat auttaa lähimmäistään ja taata heille tutun ja turvallisen hoidon. Omaishoitajille kodin muutostyöt voivat olla merkittävä parannus – vaikkapa oman jaksamisen ja hoidettavan turvallisuuden näkökulmasta katsottuna.

Paljon puhutaan myös kolmannen sektorin toimijoista, joilla voisi olla merkittävä työllistäväkin vaikutus yhteiskunnassa, mutta laajalle levinnyt byrokratia tuntuu kaatavan hyvältä kuulostavat hankkeet yksi toisensa jälkeen.

Kodin muutostyöt moniammatillisena yhteistyönä

Kodin muutostöitä voidaan tehdä omalla tai yhteiskunnan kustannuksella. Olipa rahoitustapa kumpi tahansa, on ensiarvoisen tärkeää, että suunnittelussa on alusta alkaen mukana hoito- ja kuntoutusalan ammattilainen, esim.

• toimintaterapeutti
• kuntohoitaja
• fysioterapeutti
• rakennustekninen asiantuntija, rakennusneuvoja
• Vanhustyön keskusliiton rakennusmestari.

Oman kunnan toimintatavoista riippuen joku em. ammattilaisista arvioi henkilön kunnon ja muutostöiden tarpeen.

Mikäli tarvittavasta muutoksesta selvitään ns. pienapuvälineellä, saa oman terveyskeskuksen apuvälineosastolta sekä tietoa että näitä pienapuvälineitä. Esimerkiksi suihkutuolien kohdalla tilanne on se, että irrallisen suihkutuolin saa terveyskeskuksesta, samoin kuin kyynärsauvat ja muut vastaavat apuvälineet. Mikäli tarvitaan esim. kylpyammeen poisto ja suihkukaapin asennus tai seinään kiinnitettävä, taittuva suihkuistuin, on kyseessä ns. asunnonmuutostyö, jonka rahoittaa kunnan vammaispalvelu.

Aina ennen muutostöihin ryhtymistä asukkaan on oltava yhteydessä oman kunnan sosiaalitoimeen / vammaispalveluun. Näin vältetään turhat kiistat jo toteutettujen muutosten rahoitusvastuista.

Koti muuntuu tarpeen mukaan

Yksinkertaisimmillaan kotona pärjääminen edellyttää kynnysten poistoa ja/tai luiskaamista sekä erilaisten tukikaiteiden asennusta. Yleisesti voidaan sanoa, että asunnon muutostyöt liittyvät aina liikkumiseen ja päivittäisistä rutiineista selviämiseen (ruoanlaitto, henkilökohtainen hygienia). Ja asennustöiden lähtökohtana pitäisi aina olla kunkin asiakkaan yksilölliset tarpeet.

Laajempia muutostöitä ovat oviaukkojen levennykset, keittiökalusteiden muutokset, ulkoramppien/luiskien asennukset, nostimien ja hissien asennukset, pesutilojen täydelliset modernisoinnit sekä muut rakenteelliset muutokset, joiden seurauksena asunnosta saadaan esteetön ja turvallinen elinympäristö.

Kodin muutostöiden yhteydessä puhutaan aina myös rahasta. Jos katsotaan kuntien vammaispalveluiden kulujakaumaa, on listalla paljon muitakin kuluja kuin nämä muutostyöt. Merkittäviä kulueriä ovat mm. kuljetuspalvelut, henkilökohtaiset avustajat sekä erilaiset kotipalveluiden kustannukset. Ja rahan pitäisi riittää kaikkeen! Kannattaa kuitenkin muistaa, että kodin muutostyöt ovat pitkävaikutteisia investointeja. Esteettömäksi muutetussa asunnossa saattaa vuosien varrella asua useampikin erityistarpeita omaava henkilö ja kodin muutostöistä aiheutuneet kulut ja hyödyt kohdentuvat siten usealle eri henkilölle ja vuodelle. Näin ollen kodin muutostöitä ei pitäisi arvioida pelkkänä yksittäisenä kulueränä.

Olemme jo vuosia tehneet tiivistä yhteistyötä kuntien päättäjien ja alan asiantuntijoiden kanssa.

Olemme käytettävissänne, mikäli suunnittelette kodin muutostyötä – pientä tai suurta. Lisätietoja löydätte esitteestämme Kodin muutostyöt.

Helteistä asuntomessukesää vielä kerran muistellessa – kiitos kaikille osastollamme vierailleille!

Asuntomessu-instituutiomme on ainutlaatuinen! EN-apuvälineiden ulkomaiset tavarantoimittajat ovatkin pitkin kesää ihmetelleet tapahtumaa, jossa parhaimmillaan vierailee yli 100 000 kävijää.

Vaikka Jyväskylän noin 120 000 kävijää oli lievä pettymys messujärjestäjille, tarkoittaa se päivätasolla kuitenkin noin 4000 kävijää. Ja se on kelpo saavutus verrattuna muihin messuihin, joihin osallistumme vuoden mittaan.

Esteetön perusvire

Jyväskylässä oli kiinnitetty erityishuomiota esteettömyyteen. Kaikkiin näyttelykohteisiin oli pyritty järjestämään kulkuyhteys myös erilaisten liikkumisen apuvälineiden käyttäjille. Kaikissa kohteissa ei aina päästy suositusten mukaiseen lopputulokseen esim. tontin muodon, korkoerojen tms. takia. Mutta mikä tärkeintä, kaikissa kohteissa asia oli huomioitu niin hyvin kuin mahdollista. Ja tästä kiitokset kuuluvat Jyväskylän järjestelyorganisaatiolle, joka omalta osaltaan nosti esiin tämän niin tärkeän asian.

Kiinnostiko esteettömyys kävijöitä?

Luonnollisesti valtaosa kävijöistä oli nuorehkoja perheitä, jotka hakivat ideoita kodin rakentamiseen sekä sisustamiseen. Heille esteettömyys ei välttämättä ollut se ykkösjuttu, mutta silti olemme tyytyväisiä osastomme kävijämääriin sekä kävijöiden osoittamaan kiinnostukseen esteetöntä asumista kohtaan.

Toimitimme useisiin asuntomessujen näyttelykohteisiin rampit, jotka helpottivat satojen lastenrattaiden kanssa liikkuneiden perheiden tutustumista asuntomessualueeseen.

Messuille pääsi myös laivalla Jyväskylän keskustasta ja toimitimme sekä Lutakon satamaan että Äijälänrannan laiturille rampit, joita käyttivät kaikki laivoilla liikkuneet messuvieraat. Pääsimme näin konkreettisesti levittämään esteettömyyden ilosanomaa.

Melkein kaikilla meistä on vanhemmat, isovanhemmat, sukulainen tai tuttava, jolle esteettömyys on tärkeä ja ajankohtainen asia. Ja on hyvä muistaa, ettei esteettömyys ole pahaksi kenellekään!

Tiedostavatko päättäjät?

Kävijöiden joukossa oli runsaasti myös kuntien, kaupunkien ja kuntoutusosastojen henkilöstöä. He tutustuivat osastoomme ihan ammattimielessä. Olikin ilahduttavaa huomata, että apuvälinepäätöksiä tekevät tahot ovat aidosti kiinnostuneita esteettömästä rakentamisesta ja nykyaikaisista, turvallisista apuvälineistä.

Hyvin suunniteltu olisi puoliksi tehty…

Ihmisten tietoisuus esteettömyydestä lisääntyy kiitettävästi, mutta silti törmäämme tapauksiin, joissa esteettömyysasioita ei ole riittävästi huomioitu rakennushankkeiden suunnitteluvaiheessa. Emmekä nyt tarkoita pelkästään rakennusmääräyksiä vaan esimerkiksi ramppeja ja niiden kaltevuuksia. Kustannustehokkuuden nimissä on vaarana ajautua ns. ”harmaalle alueelle”, jossa täytetään kyllä lain kirjain, rimaa hipoen, mutta ei todellakaan kunnioiteta lain henkeä. Aidosti taloudellista ajattelua olisi huomioida nämä asiat jo suunnitteluvaiheessa, eikä korjata lyhytnäköisiä ratkaisuja kalliilla myöhemmin.

Kuten jo aiemmin totesimme, asuntomessuilla oli vilpitön pyrkimys korostaa esteettömyyttä. Tämä näkyi mm. siinä, että näyttelykohteissa panostettiin laadukkaisiin ja turvallisiin ratkaisuihin, eikä esim. sisäänmenoissa sorruttu notkuviin lauta- tai vanerilevyluiskiin.

Mitä uutta meiltä?

Osastollamme oli kaksikin mielenkiintoista uutuutta: Olli-pesuistuin ja Armi-tuoli.

Halusimme esitellä ne kävijöille ja samalla seurata ihmisten ensireaktioita. Osastolla kävijät saivat tehdä lähempää tuttavuutta tuotteiden ja niiden toimintojen kanssa.

Armi-tuolin nostavaa mekaniikkaa testasi perusteellisemmin arviolta 250 kävijää. Lähes kaikki olivat tyytyväisiä, ja yllättyneitäkin, tuolin ylösnousua helpottavista ominaisuuksista. Uskommekin, että Armi-tuoli löytää paikkansa, ei ainoastaan kotikäytössä vaan esim. apteekeista ja muista palvelupisteistä. Armi on erinomainen tuoli henkilöille, joille istuutuminen ja nouseminen on haastavaa liikuntarajoitteen takia.

Huippu juttu!

Olemme tyytyväisiä messuihin, jotka olivat kokonaisuudessaan hienosti järjestetyt. Alue oli aivan huippuluokkaa mm. omine uimarantoineen. Jos ajelet Keski-Suomessa päin, kannattaa pyörähtää alueella, ihan vaikka vain autonikkunasta ihastellen.

Kohti syksyä!

Kesä on nyt vääjäämättä taittumassa syksyä kohden ja on aika laatia loppuvuoden
suunnitelmat.

Yksityiselämässä tämä voi tarkoittaa uutta harrastusta, terveempiä elämäntapoja, puutarhan syyskunnostusta, matkaa jonnekin kauas tai vaikkapa kauan kaivattua remonttia – mikä kenellekin sopii.

Työrintamalla tuleva syksy on kriittisen tarkastelun aikaa – mihin kaikkeen resurssit riittävät. Suomen taloudellinen tilanne on nyt sellainen, että tarvitaan paitsi pääministerin optimismia myös perusteellista analysointia ja asioiden priorisointia – mikä on viisasta ja mitkä ratkaisut kokonaisuuden kannalta parhaita.

Tuhannet yritykset ja kotitaloudet miettivät samoja asioita parasta aikaa ja toivoa sopii, ettei paljon puhuttu resurssipula johda siihen, että esteettömyyteen liittyviä toimia karsitaan ja hankkeita lykätään.

Omalta osaltamme aiomme pitää esteettömyyteen liittyviä teemoja jatkossakin aktiivisesti esillä. Osallistumme jälleen lokakuun alussa FinnBuild-messuille, ja esittelemme silloin käänteentekevän uutuuden, joka parantaa kaikkien hoitolaitosten, ryhmäkotien ja vastaavien turvallisuutta sekä henkilöstön ergonomiaa. Mutta tästä lisää FinnBuildissä…

Esteetöntä syksyä!

Kiusaako kynnys?

Esteettömyyden näkökulmasta – kiusa se on pienikin kiusa! Jo parin senttimetrin kynnykset voivat rajoittaa ihmisten liikkumista ja elämää omassa kodissa tai julkisissa tiloissa. Olemassa olevan rakennuskannan haasteena ovat ratkaisut, joita on tehty omin jaloin liikkuvien ihmisten tarpeista lähtien. Ei vaan ole ymmärretty, miten pienestä vapaa liikkuminen voi olla kiinni. Eikö pyörätuolia tai rollaattoria muka saa nostettua kynnyksen yli? Ei, jos sinulla on esimerkiksi heikentyneet käsivoimat tai ongelmia tasapainon kanssa.

Olisiko kynnyslistasta, -kiilasta, -levystä tai minirampista apua tilanteeseen? Varmasti, siis jos tietäisi, mitä nämä termit oikeastaan tarkoittavat!

Kynnyslista ”TP” – kun korvataan kynnykset!

Yksinkertaisin tapa helpottaa liikkumista on poistaa sisäkynnykset kokonaan ja asentaa niiden tilalle alumiinilistat. 105–200 mm leveistä listoista löytyy kolme värivaihtoehtoa: eloksoitu tumma shampanja, alumiini sekä puujäljitelmä. Listat on helppo sovittaa lattian väriin ja materiaaliin. Haluttaessa alumiinia voi työstää ovien karmilistojen mukaisesti. Lista on viistottu kummaltakin puolelta ja korkeimmalta kohdaltaankin TP-lista on vain muutamien millimetrien korkuinen.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kynnyskiila ”TR” – kun ylitetään kynnykset!

Kynnyskiilat soveltuvat tiloihin, joissa kynnyksiä ei voi poistaa. TR kiinnitetään olemassa olevaan kynnykseen. Eli ruuvataan ruuvit kynnykseen listassa olevien hahlojen kohdalle, jolloin kiila lepää ruuvinkantojen päällä. Tarvittaessa kiila on helppo irrottaa, esimerkiksi siivouksen ajaksi. Kynnyksiä on erikorkuisia ja syvyisiä, mikä mahdollistaa itselle sopivan nousukulman valitsemisen. Syvyysmitat ovat 145, 205 ja 300 mm. Kynnyskiila on 960 mm leveä ja värivaihtoehdot ovat eloksoitu tumma shampanja, alumiini sekä puujäljitelmä.

Vanhemmissa kiinteistöissä, joissa lattia saattaa olla epätasainen tai kynnysmateriaali estää ruuvien kiinnittämisen, voidaan käyttää kumisia kynnyskiiloja. Nämä kiilat kiinnitetään joko liimanauhalla tai erikoiskiinnikkeillä kulmistaan. Kiiloja on erikorkuisia.

Tuulikaapit ovat haasteellisia tiloja kynnysten osalta. Ulko-oven kynnys vaatisi 30 cm syvän luiskan asentamista, mutta sisempi ovi avautuu tuulikaappiin päin eikä tilaa jää tämän kokoiselle kynnyskiilalle. Koska sisempää ovea ei luonnollisestikaan voi poistaa, on helpoin tapa ratkaista ongelma korottamalla koko eteisen lattia kynnyksen tasoon erillisellä irrotettavalla ”lisälattialla”. Parvekkeille ja terasseille tehdään usein myös korotuksia, joihin luiskien liittäminen on helpompaa.

 

 

 

 

Kynnyslevyt – kun tarvitaan siirrettävä ratkaisu!

Kiinteästi paikalleen asennettavat listat ja kiilat eivät toimi esimerkiksi kylpy- ja wc-tiloissa, joissa on korkea, oven taakse asennettu kynnys. Tällaisen kynnyksen luiskaaminen edellyttäisi oven lyhentämistä. Ongelmia syntyy myös esimerkiksi kerrostaloasuntojen eteiskäytävissä, joista avautuu ovia asunnon muihin huoneisiin. Kiinteiden luiskien tai lattiakorotusten käyttäminen ei olisi toiminnallisesti järkevää.

Siirrettävät kynnyslevyt tarjoavat ratkaisun tällaisiin tiloihin. Kannattaa kuitenkin huomioida se, että jonkun on laitettava levy paikoilleen ja otettava se pois käytön jälkeen, koska ovi ei aina mene kiinni, kun levy on paikoillaan. Toiminnaltaan kynnyslevy on hyvin yksinkertainen. Levy taivutetaan siten, että sen keskiosa lepää kynnykseen päällä ja molemmat sivut ottavat tuen lattiapinnoista. Levyn reunoissa oleva kitkanauha pitää levyn hyvin paikoillaan.

 

 

 

 

”MR”-tyypin Minirampit – ulkotilojen apu!

Miniramppi on oiva vaihtoehto sisäänkäyntien kynnyksiin. Verkkopintaiset rampit ovat luistamattomia myös talvella, vaikka ulko-oville kertyisikin lunta ja jäätä. Miniramppi on ihanteellinen ratkaisu kapeisiin sisäänkäynteihin, joissa on matala korkoero. Ramppimoduuleja voi yhdistää eri mittoihin ja vaikka 90 asteen kulmaan. Turvallisuuden lisäämiseksi tasoon saa myös luistosuojat.

 

 

 

 

 

 

 

Kodin muutostyöt vaikkapa sairaudesta kuntoutumisen tai liikuntaesteen takia ovat aina haastavia, mutta eivät ylitsepääsemättömiä. Onneksi eri valmistajilla on tarjota tuotteita ja ratkaisuja hyvinkin erilaisiin tiloihin ja tilanteisiin. Kannattaa hyödyntää alan ammattilaisten apua. Kuntien vammaispalveluiden sosiaalityöntekijät, fysioterapeutit ja esimerkiksi meidän esteettömyyskartoittajamme auttavat mielellään sopivan ratkaisun ja rahoituksen löytymisessä.

Ei kiusaa kynnys enää, ei!

Kuinka jyrkkä on loiva?

Puhuttaessa rampeista pohditaan usein sitä, mikä olisi sopiva nousukulma ja rampin pituus. Tyypillinen kysymys on se, eikö esim. katukuvassa näkyviä, portaiden päälle asennettavia lastenvaunuramppeja voisi asentaa myös rintamamiestaloihin rollaattori- tai pyörätuolirampeiksi. Kysymyksen takana lienee ajatus siitä, että pieni ramppi istuisi paremmin rakennuksen julkisivuun eikä näkyisi niin selvästi esim. naapuriin. Kysymys on ymmärrettävä, mutta turvallisuuden nimissä on todettava, että liian lyhyttä ja jyrkkää ramppia ei pidä asentaa.

Ylipäätään rampin kaltevuudesta/nousukulmasta ja riittävästä pituudesta on erilaisia mielipiteitä ja ohjeistuksia. Siksi onkin ehkä hyvä hieman avata tätä termistöä.

Rampin pituuden määrittelyyn liittyviä tekijöitä

Korkoero
= rampin maaluiskan pään ja lähtötason välinen korkeusero

Nousukulma
= korkeuseron suhde vaakasuoraan matkaan

Seuraavassa esimerkkejä korkoeroista ja erilaisista nousukulmista:

Huomioitavaa:

• Taulukossa annetut metrimäärät ovat laskevaa ramppia.
• Mikäli ramppi on pidempi kuin 6 m, on rampin keskivaiheille asennettava lepotaso.
• Koskaan ei pitäisi ylittää 20 %:n nousukulmaa!

 

Seuraavassa kaava, jos halutaan laskea rampin pituuksia muilla korkoeroilla:

korkoero (cm) ÷ nousukulma (%) = tarvittavan rampin pituus

Esimerkiksi 75 cm:n korkoero:
75 ÷ 8 = 9,37 eli tarvitaan n. 9,4 m laskevaa ramppia.

Rampin mitoitus uudisrakentamisessa

Uudiskohteissa on nykyään jo suunnitteluvaiheessa huomioitu esteettömyyteen liittyvät asiat melko hyvin. Näin helpotetaan erilaisten käyttäjäryhmien liikkumista ja toimimista rakennetussa ympäristössä. Äidit lastenvaunuineen, rollaattorin käyttäjät ja muutoin liikuntarajoitteiset henkilöt saavat helpotusta ja turvaa liikkumiseensa.

Uudiskohteissa on määritelty rampin kaltevuussuhteeksi 1:12 eli 10 cm:n korkoero edellyttää vähintään 120 cm:n ramppia. Tämän laskutavan mukaan esimerkiksi 0,5 metrin korkoero vaatii 6 metrin laskevaa ramppia, ja myös lepotason, joka tarjoaa turvallisen paikan pysähtymiselle ja levähtämiselle.

Uudiskohteiden ja julkisten tilojen mitoitusohjeet perustuvat siihen, että käyttäjille pyritään luomaan mahdollisimman tasavertaiset edellytykset itsenäiseen toimintaan. Ramppien on oltava riittävän loivia sellaisillekin henkilöille, jotka itse kelaavat pyörätuolia ja/tai saavat apua liikkumiseen vain vähän. Vaatimukset saattavat tuntua turhan tiukoilta tilanteissa, joissa rampin käyttäjä saa huomattavaa apua liikkumiseensa (avustaja/moottoroidut apuvälineet) ja pärjäisi jyrkemmälläkin rampilla. Toki kulkeminen on aina helpompaa loivemmalla rampilla, mutta joskus esim. tilanpuutteen vuoksi olisi perusteltua asentaa määräyksiä jyrkempi ramppi.

Rampin mitoitus saneerauskohteissa

Määräysten mukaisen nousukulman saavuttaminen muuttuu huomattavasti haasteellisemmaksi, kun ryhdytään järjestämään kulkua vaikkapa rivi- tai kerrostaloon, jossa korkoero saattaa olla vain 50–70 cm, mutta sopivaa paikkaa rampille ei tahdo löytyä.

Haaste: Pelastustiet
Usein rakennuksen edessä on pelastustie, jota ei saa tukkia. Ramppia pitäisi tilan puutteen vuoksi lyhentää, ilman että rampista tulee liian jyrkkä.

Ratkaisu:
Hyödynnetään monimuotoisia ramppielementtejä ja käännetään ramppi 90 asteen kulmaan tai U-muotoon. Ja näin saadaan pituutta pienempään tilaan.

Haaste: Yksityisyys
Vaikka ymmärrystä ja hyväksyntää esteettömyydelle löytyisikin, ei kukaan ilahdu suunnitelmasta, jossa ramppi asennetaan oman ikkunan alle ja vieläpä korkeudelle, josta näkee suoraan sisälle.

Ratkaisu:
Rakennetaan esimerkiksi U-muotoinen ramppi tai lyhennetään ramppia, jos mahdollista.

Haaste: Kiinteistön huoltotyöt
Rampin suunnittelussa on hyvä huomioida myös se, ettei ramppi ole este kiinteistön pakollisille huoltotöille, esim. lumitöille.

Ratkaisu:
Valitaan ramppiratkaisu, joka ei ole esim. lumitraktorin kulkuväylällä. Tämä voi johtaa rampin lyhentämiseen ja jyrkentämiseen. Lyhyet minirampit voidaan varustaa myös saranoilla, jolloin ramppi voidaan nostaa pystyyn pois huoltotöiden tieltä.

Rampin asennuksessa huomioitavaa

Toimitamme ja asennamme rampit yhdessä sovitun suunnitelman mukaisesti hyvää asennustapaa noudattaen. Kunnioitamme asiakkaan kotia ja omaisuutta.

1. Omilla työmaillamme noudatamme 10 % sääntöä, mikä tarkoittaa sitä, että alustavan suunnittelun pohjana käytämme kaltevuussuhdetta 1:10. Eli karkeasti arvioiden 1 metrin korkoero vaatii 10 metriä laskevaa ramppia. Lopullisen rampin pituus määräytyy aina tarkemmassa, asennuskohteessa suoritettavassa mittauksessa.

2. Hyödynnämme kuntoutusalan ammattilaisten apua/lausuntoja. Huomioimme asiakkaan yksilöllisen elämäntilanteen ja omatoimisen liikuntakyvyn.

3. Asiakkaan tapaaminen mittausvaiheessa on tärkeää. Asiakkaalla on oikeus tietää tarkasti, millainen ratkaisu hänelle ollaan asentamassa.

4. Rampin pituuteen ja asennuksen kokoonpanoon vaikuttaa merkittävästi myös se, käyttääkö asiakas ramppia päivittäin itsenäisesti vai harvemmin ja yhdessä avustajan kanssa.

• Mikäli asiakas liikkuu aina avustajan kanssa, voidaan kohteeseen valita hieman suosituksia lyhyempi ja jyrkempi ramppi, kunhan huomioidaan rampin pituutta rajoittavat seikat sekä ympäristön asettamat vaatimukset.
• Avustajaa käytettäessäkin nousukulmalla on rajansa, sillä liian jyrkkä ramppi muodostuu turvariskiksi. Esimerkiksi 1 metrin korkoeroon ei tulisi asentaa alle 5–6 metrin ramppia.

5. Käytännössä joudumme tekemään myös kompromisseja eikä aiemmin mainittuja nousukulmia aina kyetä toteuttamaan. Asennuskohteen maasto saattaa aiheuttaa poikkeamia suositusten mukaisiin jyrkkyyksiin. Mutta turvallisuus on aina etusijalla – siitä emme tingi!

6. Toisaalta asennamme myös määräyksiä loivempia ramppeja, mikäli se auttaa asiakasta liikkumaan itsenäisesti rampilla.

Turvallisuus Nro 1!

Nousukulman lisäksi rampeissa on muitakin turvallisuuteen liittyviä teknisiä seikkoja, jotka on syytä huomioida suunnittelussa ja asennuksessa.

1. Kulkupinta

Rampin kulkupinta ei saa olla liukas! Suomen sääolosuhteissa esimerkiksi tasainen puu-, vaneri- tai metallipinta muodostavat liukastumis- ja kaatumisriskin. Itse kelaavalle jarrutus alaspäin liikuttaessa vaikeutuu ja ylöskelaaminen saattaa olla jopa mahdotonta märkien lehtien tai lumen ja jään vuoksi. Turvallinen kulkupinta on karkea ja mieluiten sellainen, että lumi ja jää pääsevät rampin läpi.

2. Kaiteet

Kaiteet koetaan usein tarpeettomaksi tai jopa kosmeettiseksi haitaksi. Niiden päätarkoitus on kuitenkin taata turvallinen liikkuminen rampilla. Henkilön, joka liikkuu sähköpyörätuolilla ja jonka pään liikkeet ovat rajalliset, on helpompi ohjata apuvälinettään, kun kaiteet ovat molemmilla puolilla ja nähtävillä.

Kerrostaloissa kaiteiden toisena tarkoituksena on helpottaa rampin havaitsemista. Jos rampissa on vain matalat luistosuojat reunoilla, on vaarana, että muut asukkaat kompastuvat ramppiin, varsinkin pimeällä.

Kaiteista on hyötyä myös itse kelaaville henkilöille. Kaiteista käsin vetämällä voi helpottaa rampilla liikkumistaan, mikäli käsien kunto sallii sen.

Määräys, kokemus vai maalaisjärki?

Näihin nousukulma-asioihin ei ole yhtä oikeaa vastausta. Käyttäjän tarpeet ja toimintaedellytykset sekä asennuskohteen erityispiirteet luovat lähtökohdan, johon haetaan ratkaisua erilaisilla tuoteratkaisuilla turvallisuus- ja viranomaisohjeita noudattaen. Kannattaa hyödyntää muiden hyviä kokemuksia ja kysyä asiantuntijoilta neuvoa.