Juupas – eipäs – ehkä

Oletko ollut tilanteessa, jossa etsitte kaikkia osapuolia tyydyttävää apuvälineratkaisua Vammaispalvelulain hengessä? Oliko helppoa yhdistää kodin muutostöissä sairaan ja/tai vammautuneen asiakkaan toiveet, sairaudesta tai vammasta aiheutuneet fyysiset rajoitteet, kunnallinen tuki/rahoitus ja rakennustekniset vaatimukset? Haastavaa? Mutta täysin mahdollista!

Seuraavassa haluamme nostaa esille muutaman asian, joiden pohtiminen ennen tällaista moniammatillista tarvekartoitusta voisi hyvinkin helpottaa tätä prosessia ja edesauttaa parhaan ratkaisun löytymistä.

Kun asiakkaalla ilmenee sairauden tai muun vamman vuoksi tarvetta Vammaispalvelulain mukaisiin kodin muutostöihin, järjestetään yleensä tapaaminen asiakkaan ja kunnan vammaispalvelujen edustajan kesken. Lain hengessä asiakkaalle halutaan tarjota palveluja ja apuvälineitä, joiden avulla hän voi palata kotiin sairaalajakson jälkeen tai jatkaa omassa kodissa elämistä mahdollisimman pitkään ja turvallisesti. Tapaamisen tarkoituksena on arvioida asiakkaan kunto ja kartoittaa, mitä muutostöitä tarvittaisiin päivittäisistä toiminnoista selviämiseksi. Kunnasta ja tarvittavien muutostöiden laajuudesta riippuen tapaamiseen kutsutaan yleensä mukaan myös toiminta- ja fysioterapeutti, apuvälineiden ja palvelukokonaisuuksien toimittaja ja/tai rakennusalan ammattilaisia.

Mutta palataanpa A:han…

Millainen työnjako näissä tilanteissa on kunnan näkökulmasta katsottuna, eli mitkä työt ovat terveydenhoidon osa-aluetta ja mitkä vammaispalvelun?

Kaikki irralliset apuvälineet (suihkutuolit, suihkupyörätuolit, wc-istuimen korotuspalat jne.) kuuluvat terveydenhoidon toimialaan ja niiden jakelua ja lainausta organisoidaan terveyskeskusten apuvälineyksiköiden kautta.

Kiinteästi asuntoon tai kiinteistöön asennettavat apuvälineet (seinäkiinnitteiset suihkutuolit, matalat suihkukaapit, pesevät wc-laitteet, rampit, luiskat, erilaiset hissit ja henkilönostimet) kuuluvat Vammaispalvelun vastuualueeseen. Myös kiinteistöön kohdistuvat muutokset, kuten ovien levennykset, keittiömuutokset ja mahdolliset ammeen poistot ja wc-tilojen muuntaminen suihkukäyttöön kuuluvat samaan vastuualueeseen. Ja näihin muutostöihin keskitymme tässä artikkelissa.

Ketkä päättävät muutosten laajuuden ja toteutustavan?

Kaikissa muutostyöhankkeissa on osallisena kunnan Vammaispalvelun työntekijä. Hän huolehtii siitä, että hanke toteutetaan kunnan ohjeiden ja budjetin mukaisesti, Vammaispalvelulain määräyksiä noudattaen.

Toiminta- ja/tai fysioterapeutti on saattanut jo aiemmin käydä asiakkaan luona, esimerkiksi apuvälineen lainaamiseen liittyen. Siksi onkin luonnollista, että hän/he osallistuvat myös muutostöiden suunnitteluun – onhan heillä ensi käden tietoa asiakkaan voinnista ja tarpeista. Terapeutit arvioivat asiakkaan tarpeet fysiologiselta kannalta ja heidän lausuntonsa, josta ilmenee kodin muutostöitä edellyttävät kohteet ja se mitä terveyden ja toimintakyvyn kannalta on huomioitava, on samalla koko muutostyösuunnitelman pohja.

Rakennusalan asiantuntijoita tarvitaan paikalle yleensä silloin, kun hankkeeseen liittyy kynnysten poistoja, oviaukkojen levennyksiä, wc- ja suihkutilojen rakennemuutoksia, henkilönostinten asennuksia sisälle tai sisäänkäynnin yhteyteen. Asiantuntijan roolissa voi olla kunnan rakennusosaston edustaja, rakennusneuvoja tai sosiaaliviraston päätoiminen rakennusmestari, joka on erikoistunut juuri muutostöihin ja niiden arviointiin. Tämä henkilö usein myös hoitaa yhteydet urakoitsijoihin ja valvoo aikanaan työmaan edistymistä ja valmistumista. Joissakin kunnissa oma henkilöstö vastaa myös käytännön rakennustöistä.

Suurimmissa kunnissa, joissa muutostöitä tehdään paljon, on hiotut prosessit – tarvekartoitukset, apuvälinehankinnat ja asennukset hoituvat rutiinilla. Pienemmissä kunnissa muutostöitä tehdään harvemmin eikä päättäjillä siksi aina ole ajantasaista tietoa nopeasti kehittyvistä apuvälinemahdollisuuksista. Jos esimerkiksi tarvitaan apuvälineitä, jotka eivät ole tuttuja päättäjille, saatetaan asiakasta pyytää hankkimaan tietoa markkinoilta ja toimittamaan tuotetiedot omaan kuntaan. Tämän jälkeen kunnan edustaja ryhtyy tekemään jatkoselvittelyjä ja pyytää mahdollisesti esittelyjä ja tarjouksia.

Millä rahalla?

Kaikki kunnan edustajat toimivat virkavastuulla eli heidän on huolehdittava siitä, että suunnitellut muutostyöt ovat määräysten ja asetusten mukaisia. He huolehtivat myös siitä, että valitut ratkaisut ovat käyttäjälle turvallisia. Kaikki prosessiin osallistuvat tahot luonnollisesti toivovat, että lopputulos olisi kaikkien kannalta toimiva ja hyvä. Lain pykälät jättävät kuitenkin paljon tilaa harkinnalle. Viime aikoina määrärahat, tai pikemminkin niiden niukkuus, on vaikuttanut tehtyihin töihin ja niiden aikatauluihin. Pahimmassa tapauksessa kipeästi tarvittavia muutostöitä on jouduttu siirtämään seuraavalle budjettikaudelle.

Muutostöitä ei pidä aloittaa ennen kunnalta saatua virallista rahoituspäätöstä. Näin vältytään turhilta erimielisyyksiltä.

Haasteita?

Hankeen toteutustapa vaihtelee riippuen mm. siitä, onko asiakkaan selviydyttävä arjen toiminnoista yksin vai onko hänellä perhettä ja/tai avustajaa tukenaan. Suunnitteluun vaikuttaa olennaisesti asiakkaan elämäntilanne.

Koska puhumme hankkeista, joihin liittyy aina voimassa olevan lain asettamat vaatimukset, toisaalta niukat määrärahat sekä asiakkaan toiveet, on selvää, että ongelmia syntyy. Mikäli hanketta tarkastellaan pelkästään kustannusten näkökulmasta, ei se välttämättä takaa parasta lopputulosta, asiakkaan mielestä ainakaan.

Esimerkki 1:

Asiakas toivoo hissiä ulko-ovelleen – mutta päädytäänkö tarvekartoituksessa hissiin vai johonkin muuhun ratkaisuun?

Päätökseen vaikuttavat useat eri tekijät:

A) Asennuskohteen korkoero

• Matalat sisäänkäynnit mahdollistavat ramppiratkaisut, jotka ovat hissiä edullisempia.
• Yli metrin korkoerot vaatisivat usein yli 10 metriä pitkän rampin (lepotasoineen), jolloin hissikin on jo varteenotettava vaihtoehto.
• Kovin mataliin korkoeroihin ei hissi ole useinkaan se järkevin ratkaisu.
• Oma lukunsa ovat sisätilojen korkoerot ja niihin asennettavat laitteet, kuten porrashissit.

   

B) Liikkuuko asiakas kohteessa yksin vai avustajan kanssa

• Mikäli asiakkaan on tarkoitus liikkua itsenäisesti, tarvitaan pidempi ja loivempi ramppi.
• Jos asiakkaalla on avustaja ja/tai sähköavusteinen pyörätuoli, voidaan ramppi asentaa hieman jyrkemmäksi ja sitä kautta ehkä lyhyemmäksi kuin mitä 8 % nousukulma edellyttäisi.

C) Käytettävissä oleva tila

• Usein rivi- ja kerrostaloissa on huoltotie lähellä sisäänkäyntiä, ja piha muutenkin ahdas, jolloin riittävän loivan rampin asentaminen asiakkaan omaan pihapiiriin ei onnistu.
• Taloyhtiössä halutaan huomioida myös esteettiset asiat.

 

 

 

 

D) Saatavissa olevien apuvälineiden materiaalit

• Valitettavan paljon näkee vielä liukkaista materiaaleista tehtyjä ramppiratkaisuja, jotka eivät miltään osin täytä lain hengen mukaista turvallisuuden tavoitetta.
• Ongelmaksi ovat muodostuneet myös kestopuiset rampit, jotka asiakkaan tarpeen muuttuessa ovat hankalasti hävitettävää purkujätettä.

Tästä näemme, että päätöksenteko ei ole aivan yksinkertaista ja eri tahojen tarpeet poikkeavat toisistaan.

Yksi vakavasti otettava haaste Vammaispalvelulain toteuttamisessa on se, että tarvittavat muutostyöt toteutetaan ”pintaremonttina” eikä tarvittavaa kiinteistön peruskorjausta tehdä. Tällöin tehtyjen muutosten ”alla” saattaa vaania rakenteellisia ongelmia. Usein muutostöiden edetessä ilmenee myös vanhoja kosteusvahinkoja ja muita rakennevikoja, joiden korjaaminen ei periaatteessa kuulu kunnan toimialaan. Käytännössä onneksi kuitenkin on niin, että asiat pystytään ratkaisemaan tapauskohtaisesti.

Esimerkki 2:

Asiakas asuu omassa kiinteistössä, jossa kaikki pesutilat on sijoitettu kellariin, jyrkkien portaiden taakse. Rakennetaanko uudet pesutilat asuinkerrokseen?

• On selvää, että tällainen parannus lisäisi asiakkaan omistaman kiinteistön arvoa, mutta sen ei pitäisi olla peruste tukihakemuksen hylkäämiselle. Harkinnassa pitäisi huolellisesti puntaroida asiakkaan todellinen tarve. Ja selvittää myös esim. porrashissin asentaminen yhtenä vaihtoehtona.
• Porrashissin asentaminen voi ratkaista pesu- ja wc-tiloihin liittyviä ongelmia.
• Sisätilojen henkilönostimet ja hissit mahdollistavat kulkemisen hygieniatiloihin, vaikka ne olisivat eri kerroksessa.
• Kylpytiloihin liittyviä muutostöitä tehdään paljon ja tukipäätöksiä on eri kunnissa sekä hyväksytty että hylätty.

   

Miten moniammatilliseen tarvekartoitukseen voisi valmistautua?

Kodin muutostöihin liittyvä tarvekartoitus on aina luonteeltaan neuvottelu. Asiakas on tehnyt tukihakemuksen ja kotikäynneillä arvioidaan tilanne ja tehdään ehdotus tarvittavista muutoksista.

Asiakkaan ja rahoittajan välille saattaa syntyä näkemyseroja. Kaikki asiakkaat tai omaiset eivät aina halua suostua ehdotettuihin muutostöihin (käytön helppous, esteettiset syyt, mahdolliset muutokset istutuksille, naapurien mielipiteet, omat ihmissuhteet, puolison näkemys yhteisen kodin muutoksista jne.). Kenenkään kotiin ei voida tehdä muutoksia ilman yhteistä sopimusta.

Tavoitteena on aina se, että asiakas näkisi kotinsa muutostyöt toivottuna ja myönteisenä asiana, joka helpottaa hänen päivittäisiä toimintojaan. Lähiomaisen pyytäminen mukaan kartoitukseen poistaa usein pelkoja ja epävarmuutta.

Seuraavassa muutama asia, joiden muistaminen lisää tarvekartoituksen sujuvuutta:

A) Noudatetaan lakia

• On tärkeätä muistaa, että toiminnassa on aina noudatettava Vammaispalvelulakia.

B) Mittavat muutostyöt vaativat enemmän aikaa

• Mittavat korjaukset ja muutokset aiheuttavat aina tarkempaa harkintaa.
• Mitä suuremmat kustannusvaikutukset hankkeella on kunnalle, sitä enemmän aikaa prosessin läpiviemiseen kannattaa varata – ei ole tavatonta, että asian käsittely vie vuosia.

C) Kompromissien hyväksyminen

• Tiukka vetoaminen oman asian oikeutukseen saattaa tuottaa pettymyksen – aina ei saa tahtoaan läpi niin kuin oli ehkä aluksi suunnitellut
• Kohtuullisella kompromissilla työt tehtäisiin nopeammin ja asiakas pääsisi hyödyntämään apuvälineitään nopeammin.
• Hylkäävä tukipäätös ei välttämättä muutu edes hallinto-oikeudessa.

D) Ikäihmisten ymmärtäminen

• Nykytrendin mukaan myös ikäihmiset ovat mielellään nuorekkaita ja terveitä – ainakin muutaman tunnin ajan, eli juuri silloin kun heidän elämäntilannettaan ollaan arvioimassa.
• Ketterästi liikkuva vanhus antaa ylipositiivisen kuvan terveydestään ja viranhaltijat saavat väärän käsityksen asiakkaan kokonaistilanteesta.
• Seurauksena voi olla, että tehty hakemus hylätään sillä perusteella, että asiakas on niin hyväkuntoinen – vaikka hän seuraavana päivänä tuskin pääsee sängystä ylös.
• Näin saattaa muutostyö, kuljetustuki tms. jäädä saamatta, vaikka siihen olisi kaikki lääketieteelliset ja fysiologiset perusteet olemassa.

E) Kuntien erilaiset käytännöt

• Ikäihmisten kohdalla muutostöiden käsittelyprosessi vaihtelee kovasti eri kunnissa.
• Lain mukaan hyväksyttyyn tukipäätökseen edellytetään diagnosoitua sairautta tai vammaa – ikä ei sinänsä ole vamma.
• Tosin nykyään yhä useammin kunnat myöntävät myös ikääntyville samat palvelut kotona asumisen tulemiseen kuin sairaille ja vammautuneille.

F) Varallisuuden vaikutus päätöksentekoon

• Joskus neuvotteluissa nousee esille myös kysymys tuloista – asiakkaalla voi olla esimerkiksi suuriakin osinkotuloja, jotka voivat johtaa kielteiseen tukipäätökseen.
• Kielteisen tukipäätöksen jälkeen hyvävarainen asiakas voi halutessaan hankkia tarvitsemansa apuvälineet omalla kustannuksellaan.
• Muu omaisuus, kuten huoneisto tai omakotitalo, ei vaikuta asiakkaan oikeuteen saada Vammaispalvelulain mukaisia palveluita.
• Vielä ei asiakkaan omaisuutta käytetä maksuihin, mutta saattaa olla, että palveluasumisen kustannusten noustessa jollakin suunnittelupöydällä on jo kaavailtu asiakkaan varojen ”tehokkaampaa” käyttöä kustannusten kattamiseen. Aika näyttää kuinka käy – mutta tämän vaihtoehdon toteutumista tuskin yksikään asiakas toivoo.

Edellä on lyhyesti kuvattu tilanteita, joita pohditaan päivittäin eri kunnissa. Aihe ja siihen liittyvä problematiikka ovat aina yksilöllisiä. Siksi laajat, yleisluontoiset määräykset eivät kaikissa tilanteissa toimi.

Tyypillinen haaste on ramppi, jonka asentaminen määräysten mukaiseen nousukulmaan ei aina ole mahdollista asennuskohteen erityispiirteistä johtuen. Tällöin on pohdittava, kumpi on parempi – ei lainkaan ramppia vai hiukan määräyksiä jyrkempi ja/tai lyhyempi ramppi, joka kuitenkin toimii, on turvallinen ja helpottaa asiakkaan päivittäistä liikkumista.

Tärkeintä mielestämme on, että asiakkaan elämäntilannetta helpotetaan kaikin mahdollisin keinoin. Usein vanha kunnon talonpoikaisjärki on se keino, jolla oikeat ratkaisut löytyvät.

EN-tiimi

”Reikiä nolla”

– tuttu lause vuosia vanhasta TV:n hammastahnamainoksesta. Sama vanha lause on taas tullut tutuksi monille – tosin hieman eri merkityksessä kuin ennen.

Tukikahvoja wc- ja suihkutiloihin tarvitsevia, uudehkojen asuntojen asukkaita on valistettu, ettei seiniin saa tehdä minkäänlaisia reikiä. Perusteluna on, että kosteissa tiloissa esimerkiksi tukikahvan kiinnitysruuvit reikineen rikkovat laattojen alla olevan kosteuseristeen. Erityisen tarkkoina isännöitsijät ovat suihkun lähelle asennettavien kahvojen suhteen. Vesieristeen rikkoutumisen lisäksi tukikahvojen ja -kaiteiden jättämät reiät saatetaan kokea suurenakin kosmeettisena haittana, kun seuraava asukas muuttaa asuntoon.

Jos tukia kuitenkin päätetään kiinnittää ruuveilla, on kiinnitysreikiin AINA laitettava silikonia estämään veden pääsy eristeeseen.

Sama nollalinja koskee usein myös asunnon muita huonetiloja. Tauluja ja muita koristeita ei saa ripustaa seinille naulaamalla tai ruuvaamalla. Sen sijaan huoneisto on varustettu katonrajassa sijaitsevalla kiskolla, johon taulut ripustetaan vaijerin tai siiman avulla.

Tiukimmissa taloyhtiöissä, erityisesti vuokrataloissa sekä erilaisissa osaomistustaloissa, saattaa säännöissä olla mainita, että asukkaan on korjattava seinät muuton yhteydessä, mikäli ruuveja ja nauloja on käytetty vastoin ohjeita. Kosteissa tiloissa tämä saattaa pahimmillaan johtaa siihen, että koko kylpyhuonelaatoitus puretaan ja uudet kosteussuojat ja laatat asennetaan asukkaan kustannuksella.

Tukikahvojen ja -kaiteiden asentaminen perinteisellä kiinnityksellä saattaa siis tulla kalliiksi. Lisätuen tarve on kuitenkin olemassa ja tämä ”kiinnitysongelma” on ratkaistava tavalla tai toisella.

WC-ISTUIMEN VIEREEN ASENNETTAVAT TUKIKAITEET

Varsinkin asunnonmuutostöiden yhteydessä käytetään paljon jälkikäteen asennettavia tukia ja kahvoja, jotka on yleensä kiinnitetty seinään 4–6 ruuvilla tai asennustolpalla ja pulteilla lattiaan. Kosteusvaurioiden lisäksi lattiakiinnityksessä on syytä huomioida esim. lattiaan valetut lattialämmityselementit. Näiden kaiteiden etuna on se, että ne saa helposti nostettua ylös (ja lukittua siihen asentoon), jolloin ne eivät ole esim. siivouksen tiellä.

 

 

 

 

Useilla valmistajilla (mm. IDO, Gustavsberg) on nykyään tarjolla WC-istuinmalleja, joihin voidaan kiinnittää integroidut kaiteet.  Myös sairaaloiden ja terveyskeskusten apuvälineyksiköt lainaavat vakiokannen tilalle vaihdettavia istuinrenkaita, joissa on tukikahvat mukana.  Näin vältytään poraukselta ja ruuveilta kokonaan. Apuvälineen käyttäjän on kuitenkin syytä varmistaa, ettei ota käyttöön liian kevytrakenteista tukijärjestelmää. Turvallisuus on erittäin tärkeä tekijä ja valmistajien asettamat rajat maksimikuormalle on syytä ottaa vakavasti.

 (kuva: www.gustavsberg.fi)

Myös kotimaiset, säädettävät Olli-kaiteet sekä Mobeli-ROTH-pikakahvat ovat toimiva ratkaisu lisätuen saamiseksi WC-tiloihin.

ALLASKAITEET

On hyvin tyypillistä, että pesualtaasta otetaan tukea wc-tiloissa liikuttaessa, ja esim. käsiä pestäessä. Mutta ajan kuluessa altaan kiinnitykset eivät enää kestäkään tätä lisäpainoa ja kiinnikkeet löystyvät.

Tällöin on turvallisinta asentaa altaan yläreunan tasoon tai hiukan sen yläpuolelle allaskaide, joka kiinnitetään seinään, ei pesualtaaseen. Näissä kaiteissa on usein mukana valmiiksi rei’itetyt kiinnityslevyt, jotka käyvät altaan kannakkeiden kiinnityspulttien kanssa samoihin reikiin. Näin voidaan hyödyntää vanhat reiät ja asennuksesta tulee tukeva.

TUKIKAHVAT JA -KAITEET

Suurin tarve on kuitenkin 30–60 cm tukikahvoille, joita käytetään esim. wc-istuimen vieressä, suihkutiloissa sekä saniteettitilojen seinissä tuomaan turvallisuutta ja vakautta liikkumiseen. Mikäli perinteisiä ruuvikiinnitteisiä kahvoja ei voida käyttää, löytyy markkinoilta nykyisin myös imutekniikkaan perustuvia tukikahvoja ja -kaiteita. Liimateknologian kehittyminen on myös mahdollistanut silikoniliimalla kiinnitettävien kahvojen valmistuksen.

Mobeli-ROTH-pikakahvat

Valikoimassamme on jo pitkään ollut Mobeli-ROTH-imuelementtikahvat, joiden kiinnitys perustuu lukittavaan, patentoituun imuelementtiin. Kahvat toimivat ja pysyvät hyvin kiinni kylpyhuonelaatoissa ja muissa hengittämättömissä pinnoissa kuten jääkaapinovi, plexi ja lasi – ilman ruuveja! Puupaneeli, Gyproc-levy ja muut huokoiset pinnat eivät sovellu pikakahvan kiinnitykseen, koska imuelementtiin pääsee ilmaa sivuilta ja jopa huokoisen materiaalin läpi.

Kiinnityselementin halkaisija on 120 mm ja elementin on kokonaisuudessaan oltava tasaisella kiinnityspinnalla, mikä osaltaan rajoittaa kahvan käyttöä kylpyhuoneessa. Jotta Mobeli-ROTH-pikakahva on turvallinen käyttää, ei kiinnityselementin kohdalla saa olla laattojen saumaa tai nykyään niin suosittuja lasitiiliä tai kohokuvioituja laattoja. Onneksi tällaisiin erikoistapauksiin on kuitenkin olemassa ratkaisu, jolla kahva saadaan pysymään tukevasti paikoillaan. Lisävarusteena kahvaan saa RST-laatat, joissa on voimakas tarraliima. Nämä RST-laatat kiinnitetään ensin haluttuun kohtaan, ja niiden päälle sitten pikakahva. RST-laattoja käytettäessä on tarkkaan suunniteltava etukäteen, mihin kohtaan kahva asennetaan, koska tarraliima on kertakäyttöinen eikä sitä irrottamisen jälkeen enää saa uudelleen kiinni.

Mobeli-ROTH-pikakahva on siksikin niin erinomainen, että sen voi ottaa vaikka matkalle tai kyläreissulle mukaan! Pikakahva toimii hyvin myös hotelleissa, kylpylöissä ja uimahalleissa.

Tukikahva VarioPlus

Kuten edellä jo todettiin, Mobeli-ROTH-kahvan käytölle on muutamia rajoituksia. Siksi hankimme uutuutena valikoimaamme saksalaisen VarioPlus-kahvan, jonka kiinnitykseen käytetään markkinoiden edistyksellisintä liimaa. VarioPlussan voi kiinnittää muuhunkin seinäpintaan kuin laattaseinään. Paneeli, puu ja kiviseinäkin soveltuu VarioPlus-kahvan kiinnityspinnaksi. Kahvoja on useita malleja ja toimitukseen kuuluu aina täydellinen asennussarja sekä luonnollisesti asennusohjeet. Myös säädettäviä kulmakahvoja löytyy.

Mikäli VarioPlus-kahva halutaan irrottaa, saa sen ohjeen mukaan toimimalla irti helposti. Kahva voidaan kiinnittää uudelleen toiseen kohtaan. Matkakahvaksi VarioPlus ei sovellu.

Saunaan soveltuvat tuet

Meillä Suomessa sauna on tärkeä osa elämää. Ja kahvan tarve ilmenee melko usein, koska lauteille nousu ei kaikille ole helppoa. Sauna on melkein aina paneloitu puulla, joten perinteinen ruuvikiinnitys on kaikkein nopein ja helpoin tapa asentaa tukikahvoja. Kuumenevat metallikahvat eivät sovellu saunaan. Hyvä ja edullinen, helposti mitoitettava kahva syntyy puutavaraliikkeen pyöröpuusta ja rautakaupasta saatavista kannakkeista. Asennuksen yhteydessä pitää vain varmistua siitä, että kiinnitysruuvit pysyvvät hyvin paikoillaan, varsinkin jos paneeli on kovin ohut.

Lisätietoja EN-Apuvälineiden kahvoista: www.en-apuvälineet.fi

Ja tässä linkki Veera Pukeman opinnäytetyöhön, josta saa hyviä ohjeita erityisesti saunaan tehtäviin muutostöihin. Opinnäytetyö