Ikäihmiset sanovat aina, että aika tuntuu iän myötä kuluvan nopeammin ja nopeammin.
Nyt kun itse lähestyn tuota ikäkautta, olen jo huomannut saman ilmiön. Viime joulu oli
vasta äsken ja taas se on käsillä. Samalla tavalla käynee ensi joulunkin kanssa – pääsiäinen, vappu, juhannus, hiukan syksyä, itsenäisyyspäivä ja sitten taas joulu.
Tässä vaiheessa vuotta tulee pakostakin katsottua taaksepäin. Takana on valtakunnan taloudessa jo kolmas vaikea vuosi eikä parempaa ole näköpiirissä. Meille tavallisille ihmisille kulunut vuosi on ollut vaihteleva – joillekin se on ollut erinomainen, mutta toisille vielä huonompi kuin edellinen. Yritykset, kunnat ja sairaanhoitopiirit ovat kokeneet saman kohtalon.
Oikeudenmukaisten säästö- ja sopeuttamistoimien löytäminen on ollut vaikeaa. Ja tänä jouluna ajatukseni ovat erityisesti niiden lapsiperheiden luona, joissa on erityislapsia. Aiemmin yhteiskunnan rahatilanne ei ole heti vaikuttanut erityisperheiden tukiin ja avustustoimiin. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että säästötoimet ovat kohdentuneet juuri näihin muutenkin jo vaikeassa asemassa oleviin perheisiin.
Käsittämätöntä kyllä, karsinnan kohteeksi ovat joutuneet mm. niin tärkeät, ennaltaehkäisevät toimet kuten henkilökohtaiset avustajat ja kouluavustajat. Myös perheille kohdistettuja tukitoimia, kuten kotiapua, on ajettu alas tai ne on jätetty vapaaehtoistoiminnan varaan. Ja seurauksista olemme saaneet lukea lehdistä lähes viikoittain.
Merkillistä näissä päätöksissä on ollut se, että saavutetut säästöt ovat olleet pieniä verrattuna säästötoimiin, joita riippumattomat talousasiantuntijat olisivat suositelleet. Ja mikä hulluinta, säästöt näyttävät päinvastoin lisäävän kuluja moninkertaisesti toisaalla. Demokratia ei tunnu toimivan niukan rahan aikana. Valtio ja kunnat hakevat säästöjä käyttömenoista, mikä vääjäämättä vähentää annettavan avun määrää kaikilta tarvitsijoilta. Elämää helpottavan apuvälineen tai henkilökohtaisen avustajan saaminen ei ole itsestäänselvyys. Vammasta tai ikääntymisestä riippumaton tasavertaisuus on kaunis, mutta haasteellinen tavoite tässä taloudellisessa ja arvoiltaan häilyvässä tilanteessa.
Mutta en haluaisi näin joulun alla vaipua synkkyyteen. Uskon muutoksen mahdollisuuteen, uuden kehittämiseen. Uskon myös siihen, että voimme vaikuttaa asioihin ja tehdä maailmasta edes vähän paremman paikan elää ja olla. Monissa erityisperheissä tarvitaan innovatiivisuutta, kun vuosi 2015 tuo mukanaan aivan uusia haasteita. Voisitko Sinä katsoa ympärillesi, josko lähelläsi olisi perhe tai henkilö, joka tarvitsisi apua tai kannustusta. Aina ei ole kysymys suurista rahoista vaan ajasta, seurasta tai läsnäolosta. Olen itse sitoutunut tähän ajatukseen ja aion toimia juuri näin. Ehkäpä jatkossa voimme jakaa näitä auttamisen ja kohtaamisen tarinoita täällä blogissamme.
Kiitämme kaikkia lukijoita, asiakkaitamme ja yhteistyökumppaneitamme kuluneesta vuodesta. Erityiset onnittelut lähetämme Tampereelle Malike-keskukseen, jonka toiminta erityisperheiden hyväksi on jälleen saanut laajempaakin tunnustusta ja mm. ylimääräisen määrärahan toimintavälineiden uusimiseen.
Rauhallista Joulua ja Parempaa Uutta Vuotta 2015!
EN-tiimi
Toimivampi koti 